Tämä päivä on mennyt hissukseen. Ulkoilua, kauppareissua, pyykkäystä... ja illalla melontakurssille! Jipii! Liityin paikalliseen melontaseuraan ja ilmoittauduin jatkokurssile, jotta tapaisi uusia ihmisiä, melojia ja kouluttajia. Tulee kerralla seuran puuhat ja paikat tutuksi. On sitten helppo lähteä iltamelontoihin ja reissuille mukaan. Oikea olkapää tosin huoletta. Siinä on ilmeisesti jonkinlainen hauiksen jänteen tulehdus... ainakin lounaspöytädiagnoosin mukaan. Diagnosoija oli liikuntafysiologi, joten ei ihan turha nainen. Meinaan kyllä lääkäriinkin mennä, jahka saan aikaiseksi. Pitää hiukan googlailla ensin ja leikkiä tohtoria. 

Muuten mukava, vaikka yksinäinen fiilis. Olisi mukava jakaa tätä kaikkea jonkun kanssa..

Olen muutenkin - jälleen - pohdiskellu elämää tällä telluksella. Tai yksinkertaisemmin paikkaa, missä sen haluaisin viettää. Tämä P-Häme ei tunnu oikein kotoisalta, lounaisrannikko vetää takaisin. Hetken jo luulin näistä pohdinnoista päässeeni ja aloinkin jo suunnitella rivarin pätkää ja koiraa siihen jalkoihin pyörimään. Sitten soittelin kaverilleni Suomen Turkuun ja että tuli hyvä olo kun sai höpöttää iloisesti pulputtaa omalla kiälellään - tai ainakin melkein. Siellä on mun sielulleni koti. Olen siitä vakuuttunut. Vaan töitä ei. Vee vee vee piste mol piste fi ei ainakaan luvannut mulle tulevaisuutta Turussa.

Onneksi tulee kesä ja pitkä loma, niin voin lojuta Aurajoen rannalla ja ihmetellä, että miksi tänne paskan värisen puron varteen haluan. Mutta ette usko, ihmiset on siellä niin paljon iloisempia ja puheliaampia kuin täällä "Hesan lähiössä". Nyt kun naapurissa huudetaan vittua, niin asia on aika selvä.

Jahans. Aupairi on taas sanonut itsensä irti, joten jospa raivaisin edes pienen polun makkarista vessaan, niin ei tarvii yöllä kompuroida tarpeen tullen tarpeillen.. *huokaus*

ai niin, se yksi hyvä tai iloinen asia! öööö...tänään oli aivan ihanan leppeän lämpöinen ilma. Totaalinen lupaus kesästä. Kaverin kanssa tomerina taivallettiin järvenrantaa sinne ja takaisin, ja taas maailma hiukan parani!

Mutta tänään sunnuntaina parempi fiilis : ) vaikka nyt pukkaa maanantaiangstia...grrrr! Tiistaina klo 16.30 homma on pulkassa, ehkä huonossa sellaisessa, mutta loma alkaa ja nokka kohti Oulua ja Sallaa! Viikko päätöntä mäenlaskua ja hiihtelyä tunturissa. Auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta tilattu ja paljon, paljon hhmmmmm.... just sitä ; )

Kävin pankissa tänään lisäämässä velkataakkaani. Taloyhtiöön on tulossa parveke- ja julkisivuremppa ja halusin kaiken velan omiin nimiini. Saapi ainakin verohelpotusta. Onko muita syitä? Niin, voihan lainaa lyhentää omassa tahdissa, mutta isompaan summaan ei varaa taida olla. Tai siis en ole valmis vetämään vyötä yhtään soukemmalle. 

Välillä raivostuttaa, kun rahalla on niin suuri merkitys. Olisipa mukavaa olla kotosalla, puuhastella pieniä, lämmittää taloa (jos sellainen olisi), käpsehtiä pihalla, touhuta koiran kanssa (jos sellainen olisi). Kiinni jäit! Taas haaveksimasta sellaisesta, mitä ei ole. Toki haaveita täytyy olla, mutta tässä hetkessäkin on nähtävä sen kauneus ja onni. Ne hyvät asiat arjessa, jotka saavat aikaan onnen tunteen.

Tiistai-iltana junalla kohti Oulua ja aamulla Kaverin kanssa autolla kohti Sallaa pääsiäisen viettoon!!!!

Vuosi on kierähtänyt taas työläisenä, vaan vakavissa suunnitelmissa oli opintovapaalle jääminen ensi syksynä. Vaikka työuraa ei ole takana kuin kymmenen vuotta, niin en tuntenut vaihtoehtoa olevan, kuin toisenlaiselle huilitauolle jääminen. Nyt sitten vaan on niin, että taloudellisista syistä en voi. Tälle vuodelle on tulossa niin iso lasku, että ei vaan voi. Summan päättävät ne, ketkä asian parhaiten taitavat.

Hampaat yhteen purren on pakko paarustaa eteen päin, onneksi ei vallan ilman ilonpilkahduksia. Niitäkin työssäni on - onneksi. Ja ystävät ovat rakkaat, voi kuinka tietäisivät miten tärkeitä ovat.

Mutta yksineläjän elämä on yksinäistäkin, vaikka yksin viihdynkin. Paradoksaalista.. perhettä ja eläämää kaipaa ympärilleen, mutta ei usko sen kestävyyteen. 

Mutta jottei taas menisi synkistelyksi, niin vähintään yksi mukava asia joka postaukseen.

Tapasin tänään "firma asiakkaan" viisi viikkoisen vauvansa kanssa. Voi että on ihmisen alku ihana ja isän onni ilmeinen! Aurinko paistoi ja pieni mies siristeli silmiään.

Hyvää kevättä toivotan itselleni ja sinulle, joka olet jotenkin eksynyt tätä lukemaan!