Armoton vääntö ja rypistys takana. Väsyneenä mutta onnelisena ja mielttömissä fiilareissa ajelin eilen kotiin Riihimäeltä. KV-tason hengenpelastajan kurssi takana ja monta kokemusta (ja mustelmaa) rikkaampana. Kerrankin oli sellainen kurssi, jossa oli paloa, eikä ollut mitään turhaa.

Mustelmia kerääntyi myös viime keskiviikon maastopyörä lenkistä. Jalat eivät aina pysyneet polkimilla ja Eerikan polku pisti nöyräksi. Nöyränä täytyy vielä mennäkin, kolmas ajo vasta takana. Hyvät fiilikset jäi. Jalat puhki, niin ja mustelmilla, kumi puhki. Se pitäisi jaksaa korjata. Nauraisko ne ulos, jos veis Leppäselle? Jotenkin vaikea motivoitua. Se kuuluu sarjaan silitys ja muut kotityöt.

Vieläkin nousee hurmioon, kun ajattelee rankkaa painia altaassa irrottautumistestissä. Kouluttaja laittoi parastaan, ainakin toisiks, ja irti oli päästävä. Pakko päästä pelaamaan taas uppopalloa! Räyh!