"Eksyin" omaan vanhaan blogiini. Mitään kovin kiinnostavaa ei täällä minulle enää ole, mutta toisaalta voisi ajatuksensa itsellen tallettaa. Tulisiko kiikkustuolissa luettua? Minulla on kyllä sellainen hankintalistalla sitten kun löydän sopivan talon sen ympärille.

Vappu on ohi taasen tältä vuodelta. Tällä kertaa se tarkotti, että on päivä enemmän viikonloppua ja aikaa käydä tapaamassa ystäviä Tallinnassa ja heidän ihanaa poikaa 4kk! Vappu muuten ei kannusta juhlimaan ainakaa entiseen tapaan: kaatokännit ja örvellys. Kevättä kanaataa kuitenkin juhlistaa ja parhaiten se onnistuu ystävien kanssa.

Tämä päivä on mennyt hissukseen. Ulkoilua, kauppareissua, pyykkäystä... ja illalla melontakurssille! Jipii! Liityin paikalliseen melontaseuraan ja ilmoittauduin jatkokurssile, jotta tapaisi uusia ihmisiä, melojia ja kouluttajia. Tulee kerralla seuran puuhat ja paikat tutuksi. On sitten helppo lähteä iltamelontoihin ja reissuille mukaan. Oikea olkapää tosin huoletta. Siinä on ilmeisesti jonkinlainen hauiksen jänteen tulehdus... ainakin lounaspöytädiagnoosin mukaan. Diagnosoija oli liikuntafysiologi, joten ei ihan turha nainen. Meinaan kyllä lääkäriinkin mennä, jahka saan aikaiseksi. Pitää hiukan googlailla ensin ja leikkiä tohtoria. 

Muuten mukava, vaikka yksinäinen fiilis. Olisi mukava jakaa tätä kaikkea jonkun kanssa..

Sallan reissun saldoa yritän edelleen nollailla. HP:n kanssa tuli muhinoitua ja kuhinoitua, mutta kun etäisyys on viitisen sataa kilometriä, niin hankalaksi menee. Sovittiin kyllä reissun jälkeen tapaaminen niinkin pian kuin toukokuun puoleen väliin... Aluksi ajatus tuntui mukavalta ja kutkuttavalta, mutta nyt ei enää ollenkaan hyvältä. Tai no... mutta pointti on se, että entä sitten sen jälkeen?? Niin, tilanne on jälleen sama, mutta lisää yhteisiä muistoja vaikeuttamassa asiaa. Olen kyllä vakuuttunut siitä, että jos oikein toista rakastaa tai on suuna päänä hullaantunut, niin ei siinä välimatkat paljon paina. Eli toisin sanoen kyse ei siis ole siitä, vain lihan himosta?..hih. Peli poikki ja lihatiskille siis. Kai sitä tälläkin paikkakunnalla tarjoillaan?

Olen muutenkin - jälleen - pohdiskellu elämää tällä telluksella. Tai yksinkertaisemmin paikkaa, missä sen haluaisin viettää. Tämä P-Häme ei tunnu oikein kotoisalta, lounaisrannikko vetää takaisin. Hetken jo luulin näistä pohdinnoista päässeeni ja aloinkin jo suunnitella rivarin pätkää ja koiraa siihen jalkoihin pyörimään. Sitten soittelin kaverilleni Suomen Turkuun ja että tuli hyvä olo kun sai höpöttää iloisesti pulputtaa omalla kiälellään - tai ainakin melkein. Siellä on mun sielulleni koti. Olen siitä vakuuttunut. Vaan töitä ei. Vee vee vee piste mol piste fi ei ainakaan luvannut mulle tulevaisuutta Turussa.

Onneksi tulee kesä ja pitkä loma, niin voin lojuta Aurajoen rannalla ja ihmetellä, että miksi tänne paskan värisen puron varteen haluan. Mutta ette usko, ihmiset on siellä niin paljon iloisempia ja puheliaampia kuin täällä "Hesan lähiössä". Nyt kun naapurissa huudetaan vittua, niin asia on aika selvä.

Jahans. Aupairi on taas sanonut itsensä irti, joten jospa raivaisin edes pienen polun makkarista vessaan, niin ei tarvii yöllä kompuroida tarpeen tullen tarpeillen.. *huokaus*

ai niin, se yksi hyvä tai iloinen asia! öööö...tänään oli aivan ihanan leppeän lämpöinen ilma. Totaalinen lupaus kesästä. Kaverin kanssa tomerina taivallettiin järvenrantaa sinne ja takaisin, ja taas maailma hiukan parani!

 

No niin siinä sitten kävi, etten saanut töissä töitä tehtyä ja kannoin niitä kotiin. No niin siinä sitten kävi, etten saanut kotonakaan niitä töitä tehtyä. Viikonlopun saldo: kaksi leffakäyntiä, kaksi pitkää kävelylenkkiä kavereiden kanssa, vetelehtimistä, kirjan lukemista, parvekkeen tyhjentämistä, pyykin pesua, tuijottelua... Hmmm... Meni kyllä koko kulunut viikko niin saamattomissa merkeissä, että ajattelin jo jonkinasteista masennusta pukkaavan. Sitä istui vaan kädet sylissä, että tästä ei tule mitään. Siirteli papereita pinkasta toiseen, juuri ja juuri juoksevat asiat tuli hoidettua. 

Mutta tänään sunnuntaina parempi fiilis : ) vaikka nyt pukkaa maanantaiangstia...grrrr! Tiistaina klo 16.30 homma on pulkassa, ehkä huonossa sellaisessa, mutta loma alkaa ja nokka kohti Oulua ja Sallaa! Viikko päätöntä mäenlaskua ja hiihtelyä tunturissa. Auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta tilattu ja paljon, paljon hhmmmmm.... just sitä ; )

Huomenna taasen perjantai ja sitten onkin maanataista saakka odotettu viikonloppu. Voipi olla, että pitää kantaa töitä kotiin, mutta katsotaan, olisinko huomma niin tehokas, ettei sitä tarvisisi tehdä. Voisi sanoa, että viikonloppunsa siinä pilaa, jos niin menee tekemään.

Kävin pankissa tänään lisäämässä velkataakkaani. Taloyhtiöön on tulossa parveke- ja julkisivuremppa ja halusin kaiken velan omiin nimiini. Saapi ainakin verohelpotusta. Onko muita syitä? Niin, voihan lainaa lyhentää omassa tahdissa, mutta isompaan summaan ei varaa taida olla. Tai siis en ole valmis vetämään vyötä yhtään soukemmalle. 

Välillä raivostuttaa, kun rahalla on niin suuri merkitys. Olisipa mukavaa olla kotosalla, puuhastella pieniä, lämmittää taloa (jos sellainen olisi), käpsehtiä pihalla, touhuta koiran kanssa (jos sellainen olisi). Kiinni jäit! Taas haaveksimasta sellaisesta, mitä ei ole. Toki haaveita täytyy olla, mutta tässä hetkessäkin on nähtävä sen kauneus ja onni. Ne hyvät asiat arjessa, jotka saavat aikaan onnen tunteen.

Tiistai-iltana junalla kohti Oulua ja aamulla Kaverin kanssa autolla kohti Sallaa pääsiäisen viettoon!!!!