Työpaikalla hirveitä uhkakuvia. Ylin johto aloittaa neuvottelut tavoitteena siirtää meidän laitoksemme noin vain muualle. Yhdistetään kaksi saman alan (mutta eri organisaation) laitosta niin päästään monesta ongelmasta - mm. meidän tilanahtauden ja tilojen toimimattomuuden valitusvirrestä. Ja onko asiaa kysytty meiltä tai edes esitelty meille? No ei! Tämä on sitä tämän päivän johtamista! Ei huomioida muutamaa pikku juttua, esim, miten yhdistetään kaksi täysin erilaista koulutusohjelmaa, kaksi täysin erilaista toimintakulttuuria, kaksi täysin erilaista ilmapiiriä, työmatkat pidentyvät 40 kilometrillä, kaikki palvelut jäävät....Entäs henkilökunta ja opiskelijat...Huh huh.

Keskiviikkko päivä meni masentuneena pyöriskelleesä, kaikki kehittämisideat tuntuivat turhilta, kotona käperryin sohvan nurkkaan ja jätin treenitkin väliin. Katsoin Sound of Musicin, mutta sekään ei juuri piristänyt. Torstaina sama fiilis jatkui.Töissä asiaa puidaan joka käänteessä, kahvipöydässä, lounaalla... Pää menee sekasin, ahdistaa. Puhuin jo työkaverille, miten voimakkaasti tunnen, ylireagoinko? Mietin sitä tosissani - mistä tämä nyt johtuu - näin voimakas reaktio, että ihan itkettää. Tänään työmatkala tajusin, ettei enää ahdista niin paljon. Se olikin PMS:ssää! Huh mikä helpostus (tietyllä tavalla). Kaikessa kiireessä ja hässäkässä seurantajärjestelmä oli pettänyt. Ongelma ei tietenkään poistunut, mutta pahaolo helpottui hiukan. Kuinka naisen elämä onkin altis hormooniheilahduksille.