Koti kone kaatuilee vähän väliä, joten en ole kiristänyt hermojani sen kanssa enää. Meidän talossa kun ei asu bittinikkareita, niin sormi menee suuhun. Viruksia ei ollut, laitevikaa ei ole, joten tekisi mieli heittää vesilintua koko rakkineella. Eikö tietokoneiden pitäisi helpottaa ihmisten elämää, eikä päinvastoin. Grrrr! Tyhmä kone! Nyt sitten käytän työaikaa - jälleen.

Viime viikolla olin vielä lomalla ja hermo lepäsi. Elämä oli mukavaa ja rauhallista. Joulun pyhinä sain jopa opo-opintojen kehittämishankkeen kirjoitettua - vuosi myöhässä  - mutta parempi myöhään, kuin ei silloinkaan. Mutta sunnuntaina iski ressi! Tiistain tunnit suunnittelematta, eikä vähempää olisi napannut töihin meno. Maanatai aamulla heräsin selkä kutisten - ihottumaa! Ja varmasti ressiperäistä, sellaiset angstit otin. Oikein huolestuin, koska nykyisessä työpaikassani en ole ennen vastaavaa kokenut - siis vastenmielisyyttä töihin menoa kohtaan. Ressi-ihottumaa olen kyllä ennenkin saanut, mutta se paukahti decoltén alueleelle (noin hienosti ilmaistuna), hävisi viikonloppuna ja pamahti taas maanantaina. Se oli syksyllä 2002.

No, nyt on kuitenkin tunnit suunniteltu ja osa pidettykin, joten kiristys hiukan helpottaa ja pystyn ottamaan aikaa tälle kirjoittamiselle. Muita töitä voi taas siirtää, mutta noi tuntien suunnittelut on vähän hankalampia. Ainahan voisi "sairastua", mutta niin alas en ole vielä vajonnut.

Löysin sohvan eilen! Jippii! Oli jo toivoni heittänyt huonekalukauppoja kierrellessä. Luotan siihen, että kyllä sen huomaa, kun oikea osuu kohdalle (myös sohvan ostossa). Eikä vain osunut. Meinasin jo väkisin tehdä päätöksen ja siitähän ei olisi hyvää seurannut. Ajatelkaa, aina kun tulet kotiin ja heittäydyt vakkaripaikallesi, vakkari asentoon, jossa pitäisi olla mukavaa, niin joka kerta harmittelet ja ärsyttää. Käytiin Miehen kanssa O:n huonekaluvarastolla. O tuo maahan huonekaluja. Vähän skeptisesti lähdin, mutta kas kummaa siellähän se odotti, antoi katsella rauhassa, tuumailla ja tunnustella, kunnes löysin sen pramean nahka, hapsu ja plyyssiverhoilun takaa. Ihana, mukava, pehmeä upottava sohva, mutta kangasverhoilulla ehdottomasti, niitit ja hapsut pois. En siinä rahaakaan kauan miettinyt - sopivan kun löytää, niin oravan nahkoja ei lasketa. No, ehkä hiukan kuitenkin, mutta kohtuudessa pysyttiin. Voi sitä vapauttavaa tunnetta.

Luin kirjan Kultainen Kompassi. Kamalan jännä ja julmakin, mutta siitä lisää Luetuissa kirjoissa. Nyt menossa aivan toisenlainen, Reijo Mäen Nuoruustango. Olen lukenut muut Mäen Vares kirjat ja niistä kovasti pidän, mutta täytyy tunnustaa, että voisin jo tutustua uusiin paikkoihin Apteekin ja Börsin kaljahuurujen sijaan.