No niin. Pitkään on ollut hiljaista. Työmyyrän mökötys pilalle menneestä lomasta ulottui minuunkin. Jotain pitää tehdä. Päätin kokeilla pilatesta. Ajattelin, että selkävaivaselle siitä olisi apua. Kuvittelin, että tunti olisi hyvinkin fyysinen. Mutta eihän se ollut. Keskivartaloa rasitettiin kohtuu hyvin ja sehän tavoite pilateksessa taitaa ollakin. Ei nyt saisi yhden tunnin perusteella antaa tuomiota, mutta varta vasten en enää lähde. Ehkä jonkun toisen tunnin jälkeen vois jäädä, jos sattuu kohdalle ja jaksaa. Olen kuitenkin vakuuttunut, että jos pilatesta harrastaisi säännöllisesti, niin hyötyä siitä olisi pitkällä tähtäimellä, mutta hyvän fiiliksen ja hetken hurmaa tavoittelevalle siitä ei ollut iloa.

Astanga jooga oli sellaista, josta pidin. Siinä oli haastetta ja edistymisen huomasi. Se on kuitenkin jäänyt. Siitä oli apua myös kipeälle selälle.

Olen vähän sellainen "jumppashoppailija". Valitsen sen jumpan, joka sillä hetkellä tuntuu miellyttävän. En käy säännöllisesti missään tietyssä ryhmässä. Nyt voin shoppailla rauhassa (ja vielä ilmaiseksi) milloin huvittaa tai olla menemättä kokonaan "menettämättä rahaa" niin kuin kuukausikortin omaavat tuntevat, jos eivät jumppaa vähintään kolme kertaa viikossa. Meillä on siis eräänlaisena työsuhde-etuna kortti kuntoklubille. Ennen tätä etua kävin hyvin harvakseltaan. Opikeluaikana tottui lähes ilmaseen yliopistoliikuntaan ja nyt tuntuisi hurjalta maksaa 55 €/kk, kun silloin maksoin 100mk vuodessa. Niin, kaikki on taas kovin suhteellista. 55 € kuussa hurahtaa helposti "turhempaankin" kuin oma kunto ja terveys.  

Mutta iloitaan omista valinnoista ja mahdollisuuksista, ja yritetään elää niiden mukaan. Ja kestää myös ne huonot valinnat...