Lauantai... touhuakin jopa. Sain vihdoin eteisen naulakon tehtyä. Ylin hylly vain jäi kiinnittämättä, koska seinä meni liian kovaksi, jos näin voi sanoa. Taisi siellä ylempänä olla kivikova palkki, voimat loppu kesken. Täytyy odottaa miesvieraita. Poranteräkin pitäisi olla kuosissa, ettei se siitä ole kiinni. No, pääasia, että saa takit naulakkoon pois ovenkarmeilta ja pyöränrungolta roikkumasta. Pyöränkin voi siirtää parvekkeelle, mutta en ole malttanut.. Niin, ja eilen olin spinnigissä. Tuli hyvä olo. En olekaan yli kuuteen viikkoon hikoillut muuta kuin Thaimaassa.

Olo muutenkin on ehkä hiukan tasaantunut. Tällä hetkellä kuitenkin aika mitään sanomaton olo. Ei ahdista, mutta ei mitenkään hieno olokaan. Tyhjä, hajuton, mauton. Mitähän tästä elämästä... Tämä jatkuva pimeys ja tuhrunen vesisade ei ainakaan auta. Hitsi, taitaa mennä taas valituksen puolelle, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa tuntoja tänne, niin voi jälkikäteen seurailla, miten menee. Tekee mieli herkutella, karkkia, sipsejä... mutta yritän nyt hiukan saada syömistä kuriin. Paino on ennallaan eli noussut. Voi kun olisin saanut sen pidettuä kaksi kolme kiloa tuonnempana. Tunsin itseni paremmaksi, oli parempi, kevyempi olo. Ahmiminen saa toden totta itsetunnon laskemaan ja itseinhon kohoamaan... Nyt vai armoa itselle..

Ylös ja ulos! Edes pieni kävelylenkki.. onkohan sade lakannut?