Fantasiakija. Lyra tyttönen kasvaa yliopiston sokkeloissa tiedemiesten parissa. Ihmisillä on daimonit, eläinkumppanit, jotka heijastavat ihmisten tuntoja, ovat yhtä ajatuksineen ja käyvät vuoropuhelua keskenään. Lyran dainomin nimi on Pantalaimon. Tuntuu mukavalta nimeltä. Sitten on noitia kaukana pohjoisessa, Lapissa ja siellä on myös panserbjorn:ejä (taskalaisella oolla) ja yksi niistä on Iorek Byrnison. Vaikka lisäksi on muita ihmeellisiä juttuja, niin ympäristö kaupunkeineen on ihan tavallista Oxfordia ja Lontoota. Asiat vain erilaisia. Kirkko oli voimakkaassa asemassa. Eräänlaisia uskonkiistoja käydään. Kirja etenee suoraviivaisesti Lyran mukana, kuten nuorten kirjat tapaavat. Mukavaa luettavaa, jos fantasiakirjallisuus ei muuten tuota ongelmia. Jännää ja julmaakin. Oli irroitettuja lapsia, pahoja aikuisia, mutta hyviäkin. Rinnakkaismaailmat näkyivät revontulissa. Ja Tomua, jonka salaisuus ei vielä selvinnyt.  Kirja on trilogia, joten kaksi vielä odottaa lukemistaan.

Kun luen kirjoja, en mieti sen syvällisempiä merkityksiä. Tästäkin kirjasta joku yhteiskunnallisesti valveutunut osaisi kertoa pajonkin, varsinkin kirkon ja valtion kädenväännöstä. Mutta en minä. Ehkä kehityn näitä kirjoitellessa, ehkä en.