...ja särkylääkkeet loppu! Luin eilen pitkään ruokapöydän ääressä Philip Pullmanin Kultaista kompassia. Siinä niska on ilmeisen ikävässä asenossa, vaikka tuinkin kirjan viistoon. Jos taas röhnöttää pitkään sohvalla tai nojatuolissa, tulee selkä kipeäksi. Voi näitä elämän hankaluuksia ; ) Kirjan bongasin muistaakseni erään Tiian blogista, ja siinä oli kuvakin kirjan kannesta: tyttö jääkarkun niskassa pieni hiiri edessään. En tiennyt ollenkaan, minkälaisesta kirjasta oli kysymys, mutta Tiia niin kaipasi kovasti suosikki kirjaansa, että se varmasti olisi lukemisen arvoinen. Etsin sen samalla kirjastosta, kun hain Reijo Mäen kirjan Nuoruustango, jonka oli varannut. Kirja löytyi lasten osastolta, mutta sieltä löytyy paljon muutakin aikuisille sopivaa luettavaa, joten ei ollut ensimmäinen retkeni sinne. Tosin kesti hetken ennen kuin sen löysin. Minusta kyseisessä kirjastossa luokittelulogiikka ei sovi yhteen omani kanssa, joten kaikkea saa hakea suht pitkään. Tiedä sitten, onkohan jokaisessa kirjasossa luokittelu samanlainen, ehkä kyse onkin hyllyjen asettelusta, mene ja tiedä. No, kirja on kuitenkin osoittautunut mielenkiintoiseksi, riipaisevaksi ja jännäksikin. Julmaa, miten pahat aikuiset tekevät kokeita tuloksena irroitettu lapsi. Ja hetken alussa oli pihalla, että mikä daimoni, mutta selvishän se sitten.

Tarina on trilogia, joten lukemista riittää hetkeksi aikaa. Ongelmia saattaa ilmetä siinä, että kaikki muut hommat jäävät tekemättä ja niska ja selkä kipeytyvät entisestään. Muista lukion toisella, kun aloitin lukemaan Shogunia, niin läksyt jäivät tekemättä kunnes kirja oli luettu loppuun. Pitäisi opetella lukemisen säännöstelyä, ja mintenkähän?