Vähän kartanoraomantiikkaa väkivallan vastapainoksi. Ihan mukavaa luettavaa, mutta mahdankohan enää palata kirjoittajan pariin. Ehkä jos haluan miellyttävää, mutta tasapaksua ajankuvaa. Kyseinen ystäväni, joka suositteli Pattersonia, nauroi kirjavalinalleni ja sanoi kyllä lainanneensa Mustosen kirjoja, mutta mummillensa! No, minussa taitaa olla vähän mummon vikaa. Olen itseasiassa aina halunnut mummoksi - voisin kylläkin skipata sen välivaiheen, jota vaaditaan mummoksi tulemiseen. Myös Heli Laaksosen "Mummoks tahtomine" runo vetoaa minuus kovin : )

Kirja ajoittuu sisällissodan aikoihin ja kuvaa tapahtumia nuoren, juuri lyseosta valmistuneen Saaran ja kartanon piian Vapun silmin. Vappu tietysti punaisten puolella ja Saara ei oikein tunne kuuluvansa kummankaan puolelle, vaan yrittää tasapainoilla siinä välissä hyvin oikeudenmukaisena ja urotekoja tehden tietenkin. Niin, ehkä kirja hiukan ärsytti naiviuudellaan... Lopussa Saara tietysti sai kartanon "nuoren" leski-isännän ja hänestä tuli varmasti ihana äitipuoli kahdelle lapselle.