Tulihan se taatelikakkukin viimein tehtyä, vaikka vähältä piti. Kun toistamiseen lähdin tänään kauppaan hakemaan taateleitä, niin eiköhän ne olleetkin loppu! Oli muutama karvas sana kauppiaalle kielen päässä, mutta sain nieltyä. Onneksi hedelmähyllystä löytyi kivellisiä taateleitä, joten kaivelin niitä sitten kotona. Nyt on kakku "turvallisesti" uunissa ja ällö olo taikinasta - joten en syönyt edes paljon!

Sen verran on hurua päässä, että jätin puolet tämän päiväisistä jouluostoksista jonnekin, enkä kotiin tultuani muistanut että minne. Ja takaisin kaupunkiin ja kauppa kierros uusiksi käänteisessä järjestyksessä. Ja alkulähteillään ne kiltisti olivat minua odottaneet, paketointipöydällä. Pää vaihtoon!