On nimittäin tullut ajettua aikavälillä perjantai tiistai. Viikonloppuna oli kisat Tampereella ja nyt voi jännittämisen unohtaa hetkeksi ( kunnes seuraavat kisat saa). Kisat meni loistavasti!  Mutta fiilis oli loistava: silmät kiinni tuijotin pimeyteen, tyhjensin mieleni ja rentouduin. Aluksi kuuntelen sykkeen hidastumista, mutta sitten ei mitään. Välillä keskityn niskan rentouteen, mutta muuten yritän unohtaa kaiken muun.

Dynaa tuli treenattua paremmin. syksyn leiri, intervalli ja tekniikka treenit ovat auttaneet paljon. Vähän jännäsin tätäkin suoritusta. Tavoite oli 125 + käännös ja pari potkua. Kerran aiemmin tein 125. Mutta kisapaikalla staticin jälken tiesin, että se menee. Sen tunsi. Vire ja fiilis olivat sellaisia. Oman staticin jälkeen vielä "koutsasin" kahta kilpailijaa ja siitä suoraan lämmittelemään dynaa varten. Kun annettiin kahden minuutin merkki suorituksen alkamiseen sykkeeni nousi taivaisiin ja sen varmaan näki kaulalta. Vaikka tavoite on saada syke mahdollisiman alas ennen suoritusta, eli rentous ja rauhallisuus ovat a ja o, niin itse en kokenut sykkeen nousua epämiellyttävänä tai haitallisena. Sai yrittämään tosissan. Pinnan alla tunsin olevani rento.

Pinnan alla paras olla

                         sieltä löytää rauhaa, ei maailma sinne pauhaa...

Ai niin, unohdin mainita, että