Säköpostia lukiessani päivän valjetessa työmyyrä hyppäsi ikkunalaudalle ihastelemaan jääkukkia. "Oi kuinka kauniita!" Se huudahtaa ihastuneea. Sitten se jatkaa tanssia ikkunalaudalla, ottaa muutaman pyörähdyksen ja jää katsomaan kaunista aamuruskoa taivaanrannassa. Hetken päästä se havahtuu ja alkaa hönkäillä ikkunaan, vilkaisee ilkikurisesti olkansa yli minua ja piirtää sydämen. Seuraava hönkäys, kukkia, hönkäys, nenän jälki - hui kylmää! Se on jotekin levoton, hihittelee, hyppii tasajalkaa isoja loikkia sinne tänne. Siitä on kivaa, kun on paljon pakkasta (-27) ja taivas sininen, niin ja on perjantai. Muutama hulvaton kasakkahyppy ja sitten hätistän sitä rauhoittumaan. Se tiuskaisee nauraen, että "Rauhoitu itse ja he vaikka kahvia, palaveri alkaa tunnin päästä, et kuitenkaan saa aikaseksi mitään ennen sitä." Saattaa olla oikeassa. Kohta on viikko uus ja voin tehdä roikkuvat hommat silloinkin. "Tsemiä kisoihin!" se huutaa kun, suuntaan kahvihuoneeseen. Taitaa lähteä jo viikonlopun viettoon.