kilpailut viikonpäästä 21.1. Ajatukset pyörii niissä. Apnea-treenit jääneet vähäiseksi, koska kisat tulivat yllättäen. Onneksi SM-kisat ovat vasta toukokuussa.

Aiemmin ajattelin, että en kilpaile voittoa tavoitellakseni, vaan ihan osallistumisen riemusta ja jännityksestä nauttien. Pienestä pitäen olen osallistunut kaiken maailman urheilukilpailuihin -hiihto, uinti, yleisurheilu (etenkin kuulantyöntö) ilman totista treenaamista. Eikä ole paljon sijoitukset kiinnostanut. Tässä uskossa olin vielä vuosi sitten. Nyt on voitontahto nostanut päätään. Huomaan ajattelevani, että mitkähän ovat pahimman kilpakumppanin tämän hetkiset tulokset, jotta voisin ylittää ne. Kultamitalia en näissä kisoissa voi vielä tavoitella, mutta ehkä ensi vuonna. Ajattelin jo SM-kisoja toukokuussa, mutta tavoite voi olla liian korkea. Pääasia kuitenkin on päästä kisaamaan ja saavuttaa omat ennätykset. Kuulun ehkä siihen porukkaan, joita kilpailujännitys piiskaa parempaan suoritukseen. Lajille ominaista kuitenkin on rentous, mahdollisimmän alhainen syke ja täydellinen keskittyminen, joten liika jännitys on todella pahasta. Syke meinaa nousta juuri ennen suoritusta, joten sen kanssa olisi tekemistä.

Aina näemmä pitää olla jotain, jota varten treenaa, muuten kunnosta huolehtiminen tahtoo jäädä. Ennen tätä harrastusta illat meni sohvalla löhöilyyn ja hyvin satunnaisesti raahauduin jumppaan. Okei, rakensin talon siinä välissä, mutta sitä ei lasketa kuntoiluksi. Nyt lajitreeniä kaksi - kolme kertaa viikossa ja oma jumpan ohjaus päälle, niin tuloksia pitäisi tulla niin suorituksissa kuin kunnossakin. Let's hope so