Sallan reissun saldoa yritän edelleen nollailla. HP:n kanssa tuli muhinoitua ja kuhinoitua, mutta kun etäisyys on viitisen sataa kilometriä, niin hankalaksi menee. Sovittiin kyllä reissun jälkeen tapaaminen niinkin pian kuin toukokuun puoleen väliin... Aluksi ajatus tuntui mukavalta ja kutkuttavalta, mutta nyt ei enää ollenkaan hyvältä. Tai no... mutta pointti on se, että entä sitten sen jälkeen?? Niin, tilanne on jälleen sama, mutta lisää yhteisiä muistoja vaikeuttamassa asiaa. Olen kyllä vakuuttunut siitä, että jos oikein toista rakastaa tai on suuna päänä hullaantunut, niin ei siinä välimatkat paljon paina. Eli toisin sanoen kyse ei siis ole siitä, vain lihan himosta?..hih. Peli poikki ja lihatiskille siis. Kai sitä tälläkin paikkakunnalla tarjoillaan?

Olen muutenkin - jälleen - pohdiskellu elämää tällä telluksella. Tai yksinkertaisemmin paikkaa, missä sen haluaisin viettää. Tämä P-Häme ei tunnu oikein kotoisalta, lounaisrannikko vetää takaisin. Hetken jo luulin näistä pohdinnoista päässeeni ja aloinkin jo suunnitella rivarin pätkää ja koiraa siihen jalkoihin pyörimään. Sitten soittelin kaverilleni Suomen Turkuun ja että tuli hyvä olo kun sai höpöttää iloisesti pulputtaa omalla kiälellään - tai ainakin melkein. Siellä on mun sielulleni koti. Olen siitä vakuuttunut. Vaan töitä ei. Vee vee vee piste mol piste fi ei ainakaan luvannut mulle tulevaisuutta Turussa.

Onneksi tulee kesä ja pitkä loma, niin voin lojuta Aurajoen rannalla ja ihmetellä, että miksi tänne paskan värisen puron varteen haluan. Mutta ette usko, ihmiset on siellä niin paljon iloisempia ja puheliaampia kuin täällä "Hesan lähiössä". Nyt kun naapurissa huudetaan vittua, niin asia on aika selvä.

Jahans. Aupairi on taas sanonut itsensä irti, joten jospa raivaisin edes pienen polun makkarista vessaan, niin ei tarvii yöllä kompuroida tarpeen tullen tarpeillen.. *huokaus*

ai niin, se yksi hyvä tai iloinen asia! öööö...tänään oli aivan ihanan leppeän lämpöinen ilma. Totaalinen lupaus kesästä. Kaverin kanssa tomerina taivallettiin järvenrantaa sinne ja takaisin, ja taas maailma hiukan parani!