Ruikutin, ruikutin! Mitään ei jaksa, on pimeetä ja märkää ja harmaata ja ankeeta ja töissä on kaamee kiire mutta senkin vielä kestäis jos aurinko paistais ja sais kävellä kirpeässä ilmassa metsässä ja ihailla syksyn värejä nyt ei jaksa mitään ja sitten hamittaa kun ei jaksa mitään makaa vain sohvalla ja tuijottaa töllöö ja tuntee ittes turvonneeks ja laiskaksi ja saamattomaksi vätykseksi (jokohan tää riittäis) kauheesti on menoja sinne tänne ja hengästyttää kun ei saa olla rauhassa ja mä haluan tavata ystäviäni ja istua heidän kanssaan teellä kahvilla ja ruokapöydän ääressä ja tehdä maailmasta paremman tai ainakin omasta olostani ja nyt mä lopetan koska muuten purskahdan itkuun!!!!