Yks' kaks' kol', kaks' kaks' kol'... työmyyrä valssaa haikeaa valssia ikkunalaudalta pöydälle, sieltä lattialle ja lopulta istahtaa pöydän reunalle näppikseni viereen. Se huokaisee syvään ja nojaa olkavarteeni. Nojaan takaisin, mutta en kysy mitään. Joskus niin on parempi. Tiedän työmyyrän ajatukset. Ne ovat täynnä tummia, tummia ajatuksia. Se yrittää nähdä tulevassa syksyssä jotain valoisaa onnistumatta siinä kovinkaan hyvin. Floretti nojaa paperipinoon ja kaikki taistelutahto tuntuu kaikonneen.

Työmyyrä kellahtaa selälleen ja kääntää päätään niin, että se näkee vain taivaan ja kirkkaat valkoiset pilvet. Se sulkee silmät ja kuulee puiden suhinan ja laineiden loisekeen lämpimiä rantakallioita vasten. "Reuntouttavaa kesälomaa." se lähettää hiljaisen toivotuksen kaikille. "Ajatelkaa paljon iloisia ajatuksia, niin pystytte lentämään..."