Ärrin purrin, jurmun jurmun... mikä nyppii? Sinä siellä vain nautit olostasi ja minä täällä jurmutan tympeenä, enkä osaa nauttia elämästä, olemisesta. Väsyttää ja vituttaaaaa... On tää ja, kaiken pitäisi olla hyvin, muuta ku ei ja miks ei? Johtuuko tää nyt siitä, että ero jäi käsittelemättä, enkä antais itseni olla onnellinen kun exä kärsii vai johtuuko se siitä, että toinen on niin mielettömän upea, että pelkään menettäväni, jääväni kakkoseksi - jollekin? Itsetunto koki erossa kyllä kovan kolauksen, joten tuokin mahdollisuus on ilmeinen... molemmat. Voi päivä sentään...