Mistä tällainen melankolia? Haluaisin vain niin kovasti syliisi... En tätä uskalla sinulle kertoa, vaikka en epäile, tunnen kai jonkinlaista epävarmuutta.. En omista tunteistani, enkä sinunkaan, mutta mistä sitten? Enkö saisi olla onnellinen? Enkö antaisi itseni olla? Kaivertaako taas syyllisyys? Enkö mielestäni ole sopiva sinulle? Sinä olet sopiva minulle, kuin hansikas käteen. Näinkö ne normit nakertaa?