...vaikka oli perjantai ja 13. päivä, niin saavutin xxxm. Jännitysmomentteja oli paljon: ikävä allasprofiili, ei käännösmerkkejä, myöhänen kellonaika, väsymys...niin, ja perjantai 13. Onneksi en ole taikauskoinen, enkä kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, niin ainakaan se ei haitannut. Suoritus oli jo tiukka, mutta ei mahdoton (teinhän sen). Rajoilla ei vielä olla, koska minkään näköisiä samban oireita ei ole tullut, enkä pakkaa.

Sunnuntai olikin sitten kurjempi. Edellinen yö meni huonosti. Valvoin myöhään (vieraita yökylässä), eikä uni tullut. Valvoin ja heräilin. Öisessä talossa paljon ääniä, joihin en ole tottunut. Päätin kuitenkin mennä treeneihin ja yrittää. Teki mieli jättää jo 75 metriin, mutta menin 100. Ei se vaikeaa ollut, mutta ei viitsinyt rypistää, tylsää ja tyhmää. Jäi kökkö fiilis. Tällaisina hetkinä pitäisi asettaa tavoite valmiiksi pienemmäksi. Onhan se selvää, ettei minkäänlaista huippusuoritusta tehdä väsyneenä. Silti jäi vähän kurja fiilis. Kisat lauantaina. Ajattelin kuitenkin keskiviikkona tehdä vielä xxx ja käännöksen. En usko sen olevan välttämätöntä muuten kuin psyykkisesti. Vieläkin väsyttää... Ehkä täytyy harkita uudelleen keskiviikkoa ja ehkä keskittyä tekniikkaan, hioa käännöksiä.

Lauantain jälkeen voin keskittyä jo muuhun, rentoutua ja kirjoitella puutaheinää - se on nautittavaa. Toivottavasti saamme kotikoneen kuntoon, niin voi rauhassa kotona kirjoitella teemuki vieressä.