Nii-i, ihan totta! Aika äijä – eikö? Sain joululahjaksi lahjakortin liikkeeseen ja hiukan yllätyin (postiviisesti) että mies halusi lähteä mukaan. No toki sellainen sopii. Tänään sitten mentiin. Lauantai päivä kun oli, niin liikehän oli tupaten täynnä ja mies huomasi, että monella naisella oli kädessään samanlainen lahjakortti - mutta yksin olivat. Ei auttanut muuta kuin odotella. Liiviliikkeissähän vain muutamia malleja ja aletuotteita on näkyvillä, muutoin asioidaan myyjän kanssa. Jotain katalogeja odotellessa katseltiin ja muutaman mallin myyjä kiireessä tempasi mukaan ja sitten mentiin sovituskoppiin. Toisesta reunasta kurkki mies ja toisesta myyjä ja liivejä tuli lisää. Hymyilytti. Mielipiteitä vaihdettiin puolin jos toisin. Hiki meinasi tulla, vaikka vaatetta vain vyötäisiltä alaspäin. Kohta "kyllä" koulussa roikkuivat kolmet ja "ei" koukussa useammat. Annoin miehen valita mieleisensä, mutta sitten myyjä toikin yllättäen vielä yhdet – tämän sesongin uutuudet – ja siinä ne sitten olivatkin. Housut vielä samaa sarjaa ja sitten kassalle. Laitoin silmät ja korvat kiinni ja ojensin lahjakortin ja pankkikorttini. Olisikohan sittenkin pitänyt laittaa visalle… Liikkeessä oli toinenkin mies, mutta ei äijä ollenkaan. Seistä tönötti sellainen ilme naamalla, että "en ole täällä ollenkaan, olen oikeesti jossain ihan muualla". Se ei varmaan huomannut miesten nurkkausta, jossa on pari tuolia ja tekniikan maailmoja. Olin ylpeä omasta äijästäni!