No, niin.. tilinteon aika. Jospa aloittaisin siitä, että.. Maanantaina pyörittelin mielessä lääkäriin menoa. Aamulla tuli kaverilta viesti, että "Paljos sait?" "En menny.." oli vastaus. Olin miettinyt, että juttelen ensin lähimmän esimiehen kanssa, mutta ajattelin sitten, että no mistä? Odotiko, että hän komentaisi mut lääkäriin, antaisi luvan jäädä saikulle. Hän poikkesi työhuoneella ja kysyi, miten voin. Vedet kihosi heti silmiin ja lupasin tulla juttelemaan huomenna. Illalla ei tullut uni, silmät seiso päässä. Ahdisti töihin meno ja hain mielessäni sijaista ja jotain muuta ratkaisua. Otin Tenoxin, mutta heräsin kolmelta, enkä enää nukkunut takaisin. Viiden jälkeen nousin ylös ja keitin aamukahvit. Päätin, että soitan ja varaan ajan. Ei se ota, jossei anna.. Puoli seitsemältä väsähdin totaalisesti ja menin vielä hetkeksi nukkumaan. Kaameita sydämäen tykytyksiä, hengittäminen raskasta. Näitä tuli useita sen puoletoista tunnin aikana. Huh. Sain ajan yhdeksitoista ja sitä ennen olin töissä. Loppu jo tiedetäänkin, eli olen tässä, saikulla...

Kun tulin kotiin lääkäristä itkin, ääneen. Mutta se oli jotenkin helpottavaa itkua. Tyhjensin astianpesukonetta järjetelin paikkoja.. Illan tutkin netistä Cymbaltan käyttökokemuksia. Lääkäri oli suositellut ja kuulemma hän saattoi lukea koppiksen lausunnosta, että niin sekin. Vaikka kertoi, ettei ole yleensä lääkkeiden puolella. Ajatukset lääkkeen aloittamisesta risteilivät puolesta ja vastaa. Lopulta päätin, että aloita seuraavana aamuna eli tänään. Puolikas Tenox ja nukkumaan puoli yhden maissa. 01.18 heräsin ja ihmettelin??? Mitä nyt? Yskitti kummasti. No, ehkä se herätti. Nukuin hyvin puoli kahdeksaan   : )

Aamulla tein päätöksen, että en alakaan lääkitystä. En halua, että tämä huilitauko menee lääkkeen kanssa selviytymiseen, vaikkakin se voisi nopeuttaa toipumista. En jaksaisi käydä spinnigissä, hyvin alkanut liikunta jäisi, en vois juoda - ok - tää aivan typerä ajatus, koska en muutenkaan juuri juo, mutta kirjoitan sen tähän kuitenkin. Pelkää, että sivuoireet rajoittaisivat elämääni, tekisivät siitä kurjan. Katson nyt ainakin ensi tiistaihin, silloin on seuraava koppis. Aion liikkua joka päivä, siis jos vain siltä tuntuu, mennä hetki kerrallaan, olla suunnittelematta yhtään mitään.

Tänään on ollut hyvä päivä. Tasainen olo, ihan tyytyväinenkin. Ei mitää negatiivista sanottavaa. Melkein hävettää olla saikulla.  Mutta kyllä tähän toipumiseen on oltava lääkkeetönkin keino! Huomaan kyllä edelleen, että ärsyynnyn tosi helposti ja säikyn. Meinas slaagi tulla ulkona, kun auto jarrutti äkisti toisella puolen katua.. Mutta kun on täällä kotosalla hissukseen itsekseen, niin eipä paljon mikään ärsytä, eikä ahdista, kun ei töihinkään tarvii mennä. Tekstari ääni kyllä anto sävärit.

Spinnig sopii hyvin, kun kukaan ei liiku, jokainen vaan istua möllöttää pyörän päällä, eikä itsekään tarvitse olla läsnä, kunhan on paikalla ja antaa hien virrata. Se on ihana tunne. Ohjaajatkin ovat olleet neutraaleja, ei ärsyttäviä ollenkaan. Täytyykin muuten välttää perjantain RPM tuntia, se ohjaaja on ärsyttävä. Syöminen rauhottui hiukan viikonlopun aikana, kun annoin itselleni luvan syödä karkkia. Ja enkä asettanut itselleni mitään tekemistavoitteita. Nytkin on jätskiäkin pakkaasessa odottamassa. Jos liikun paljon, niin karkit ei kerry vyötärölle. Vatsakin toimii paremmin, eikä ole ummella oleva pömppö. No niin, raportti ruumiintoiminnoista jää tähän (pierettää vaan niin pirusti, spinningissä oli ryppylihaksella töitä ; )

Prööt!