...välillä tunnen osaavani hengittää pinnan alla.

...katson mielelläni Muumilaaksoa telkkarista.

...aloitan usein puhumaan asian keskeltä, jolloin muut eivät tajua - täh, miksei?

...ajatuksissani en kuule enkä näe. Kaupassa saatan havahtua, kun joku ihminen hymyilee minulle tai muuten vaan kummisaan katsoo, kun tajuan, että olen ajatuksiin vaipuneena tuijottanut häneen päin. Kotona kirjaa lukiessa hätistän häiriötekiijää mielestäni kuin kärpästä, kuunes tajuan, että Mies yrittää puhua minulle.

...minulla on niin huono muisti (nimet, kasvot, tapahtumat), että jo se tekee minusta itsestäni omituisen.

Ja nyt huomaan, että olen todellinen taivaanrannan maalari, hukkaan vielä joku päivä itseni. Ja kuka sitten minut löytää?