Maanantaiaamu.. heräsin puoliviiden maissa kun Hesari kolahti laatikosta. Melkein aina siihen herään, mutta nukun takaisin. Tänään en. Lapsuuden toistuvan painajaisen fiilis hiipi silmien taakse. Tätä ei ole tapahtunut aikoihin. Pyörin ja hyörin mukavaa asentoa etsien seitsemään saakka, jolloin herätys vaati nousemaan. Reissun jälkeisen viikon nukuin tyytyväisenä yhdeksästä seitsemään. Ehkä menee aikaeron piikkiin. Uuh.. aamukahvia juodessa tuntui pahalta. Ei normaalilta maanantaiketutukselta vaan pahalta. Töihin meno ahdisti ja hiukan itketti. Työmatka taittui kävellen, huimasi. Nyt kun tässä istun, niin olo ok. Päätä särkee ja olo nuutunut, mutta ok. Tänään soitan työterveyden psykolle...