Tänään taas kukkuin neljältä hereillä ja arvata saattaa, nukuinko takaisin.. Mutta aamuteen jälkeen otin parin tunnin koomat puol kasista puol kymppiin. Meneehän se näin, kun ei tartte töissä käydä. Tosin just äsken laittelin työposteja ja hoidin puhelimitse pari juttua. Olo muutenkin ihan jees, vaikka vähän väsyny. Hyvä tietty niin, mutta täytyy myöntää, että vähän hävettää olla saikulla, kun olo on tosiaan ihan ok.  No sitte kun  töihin palaudun, niin täytyy olla ahkera duunari. Kyllä se motivaatio on jostain muualta etsittävä, ei tää saikku sitä palauta. Mietin, että pitäiskö haketua psykoterapiaan pohtimaan, mistä nää mun jutut johtuu. Tai sitten toisaalta, pitääkö kaikkea selvittää pohjamutia myöten, kun mulla ei ole mitään traumaattista tapahtunu esim. lapsuudessa. Jos vaan antaa itteleen luvan olla vähän erilainen tai ei ainakaan normien mukainen.

Varttihullu vai muuten vaan laiska?