Ulkona yli 20 astetta lämmintä! Ja minä istun sisällä sairastamassa, vaikka olin päättänyt, että paranen keskiviikkona. Torstain olin töisää, mutta tänään ei pystynyt. Aamut ovat kaikkein kamalimpia. Päätä särkee, kurkkuun koskee, olo on täysin turta ja turvonnut. Nousin vasta puoli yhdeltätoista, vaikka heräilin puoli seitsemän. Hyvä, että sai levättyä kunnolla. Tänään en muuta ole juuri tehnytkään kuin katsonut telkkaria ja käynyt välillä terassilla tunnustelemassa, että tekisikö mieli olla ulkona - ei - siis olen todella sairas. Huomenna kuitenkin olen terve ja lähdemme Miehen kanssa Evolle kävelemään pariksi päiväksi. Yövymme vuokrakämpässä, saunomme ja girllaamme nami ruokaa. Ehkä otetaan pullo punkkua matkaan, saunakaljat ainakin. Talviturkin voisin heittää.

Minulle tuli identiteetti kriisi ja siksi en ole voinut kirjoittaa. Helena ja Jussi tivasivat kommeneissaa raporttia kisafiiliksistä, mutta vastasin heille näin:

"No, kun ongelma on sellainen, etten tiedä mitä ja miten kirjottaisin. Tämän blogin idea on ollut "tuntemattomuus" ja sitten se ei enää olisi. Mietin kyllä, että kirjoittaisinko sittenkin omalla nimelläni, koska en ole kuitenkaan kirjoittele "karmeuksia", jotka voisivat olla haitallisia lähimmilleni. Tai jos perustaisin toisen blogin ja tämä jäisi "työmyyrä" valitus paikaksi yms. Tosin enhän nytkään ole tuntematon... Mietiskelen hetken ja kerron sitten : ) "

Ajattelin, että blogistani tulisi eräänlainen kaatopaikka, johon voisin vuodattaa kaiken sellaisen, mitä en voi ääneen sanoa, mutta ei minulla sellaista tarvetta tai kykyä ollutkaan. Olen nyt siis avoimesti S ja voin antaa muualla asuvalle perheelleni osoitteen, että käykää joskus katsomassa mitä puuhailen. Toki soitellaan paljon, mutta ehkä kirjoituksiakin on mukava lukea. Kuvankin laitoin itsestäni, joskaan en aivan tunnistettavan, mutta siinä minä olen, menossa kohti syvyyksiä jossain Turun saaristossa. Ehkä jo ensi viikolla pääsen jälleen sukeltamaan. Jäät ovat lähteneet ja Nizzan matka lähestyy, treenaaminen saa taas alkaa. Olenkin lähes kuukauden päivät pysytellyt pois altaasta ja keskittynyt muihin asioihin.

Maastopyöräily on uusin valloittava harrastukseni. Mikäs sen ihanampaa kuin rymistellä metsässä, nauttia luonnosta ja rasittaa siinä samalla kroppaansa (myös mustelmin ; ) Tänään olisi ollut lenkki, mutta minkäs teet, sairaana ei passaa mennä. Taidankin hiukan käväistä ulkona päätä tuulettamassa, niin tulee illallakin uini paremmin - vai mitä?