Uskomatonta. Kello on jo puol seitsemän ja jos nyt aloitan katsomaan leffaa, kello on sen jälkeen puol yhdeksän. Sitten kohta on jo nukkuaika. Mitä mä oon tehny tänään? En mitään! (ainakaan mitä piti). Siis suunnittelin, että purkaisin muuttolaatikot, eikä niitä ole montaa.

Aloitetaanpa alusta: Menin töihin yhdeksältä ja lopettelin neljän maissa. Mutta työtä ei lasketa, koska se on välttämätön paha, eikä siinä kysytä omaa tahtoa tai viitsimistä. Pakko on mennä, jos mielii rahaa saada. Siinä työpäivän loppupuolella suunnittelin kirjahyllyä, jonka aion teettää neljään vanhaan ikkunaa. Läksin piipahtamaan putiikissa pyytämään tarjousta ko hyllystä. Niin ensin piti kävellä kotiin hakmaan auto ja sitten vielä varastolle hakemaan ikkuna malliksi. Putiikissa ei sitten mennyt kauaa. Puoli viiteen. Tehtäväksi sain ensin laittaa ikkunat kuntoon, sitten vasta Samuli rakentaisi kirjahyllyn niitten ympärille. Voi däm! Joutuu hommiin. Pakko on paras muusa - mulle ainakin. Matkalla keksi mennä K-rautaan hakemaan lasyyriä tai jotain sabloidiin. Pohdin, pitäiskö olla mukana seinän värikoodi, mutta menin riskillä. Pitkän pähkäilyn jälkeen otin pelkkää lasyyriä sävyttämättömänä. Saas nähdä mitä tulee, onko maun mukaista.. Sitten tulin kotiin, kovin nälkäisenä, söin ja luin samalla NYT-liitettä. Ruoka loppu, muttei Nyt-liite. Se loppui vasta puol seitsemän ja väsähdin taas (niin kuin eilenkin) Ei kiinnosta laatikoiden purkaminen. Nythän on perjantai ja mulla on oikeus huilata. VAI MITÄ?!