MINÄ SAAVUN JOSKUS TÄÄLTÄPÄIN,

JOSKUS TAAS ILMESTYN TUOLTA

Minä rakastan torin tuoksua,

minä rakastan pientä lasta.

Rakastan vanhoja muistoja

ja enteitä tulevasta.

Minä rakastan auringon valoa

kuin kimalainen mettä

ja sitä kun tummasta pilvestä

sataa tukkaani taivaan vettä.

 

Minä kierrän näitä pihoja,

minä kiertelen maailmalla.

Kun minun jalkani väsyvät,

levähdän lehmusten alla.

Minä kävelen kivistä katua

tai pitkin hiekkarantaa.

Ja joskus on taakkani painava,

joskus enkeli minua kantaa.

 

Minä rakastan juoman kuohuja,

minä rakastan pohjasakkaa.

Tiedän myöskin ettei juomalla

tämä elämänjanoni lakkaa.

Minä saavun joskus täältäpäin

ja joskus taas ilmestyn tuolta,

joskus kävelen tien oikeaa

ja joskus vasenta puolta.

 

Ja ei minun mieleni milloinkaan

jouten aloillaan aikaansa vietä.

Onko sinusta kultaista,

etten löytänyt keskitietä? 

            Jukka Itkonen