Taasen viikonloppu ehtoopuolella. Viikonloppu kului poikien kanssa Puskalassa kalassa. Ilma oli kylmä ja kostea, meri-ilmasto näyttäytyi lähes ikävimmillään, ei sentään satanut. Mutta niin kuin sanotaan: ei ole huonoa säätä, on vain huonoa pukeutumista.

Kroketti sujui ja lahnaakin nousi ahventen kera verkoilla. Lahnat tulevat keväisin Puskalan lahteen kutemaan, ja viime vuonna pojat kiskoivat parikymmentä vonkaletta ylös. Suurimman osan onneksi päästivät takaisin. Mitä niillä? Torille myymään vai? 

Sunnuntai aamuna, juuri kun teimme lähtöä, niin taivas aukeni ja ihana auringonpaiste täytti kaiken. Onneksi olimme vielä matkalla Raumalle ja sain ihmetellä äidin istutuksia, vaikka sanojensa mukaan vähisiä ovatkin, mutta minun silmissäni varsin runsasta. Sain mukaani kelloköynnöksiä, samettikukkia, krassia, vähän lisäväriä omaan pihaanikin, jonka kukat ja kasvit ovat nekin äidin puutarhasta.

Niin ja ihanan suloinen siskonplikka kasvaa silmissä ja kävelee jo hurjaa vauhtia. Kotimatkalla pojat kinastelivat että kummasta Pupu tykkää, siis tyylin: "Pupu tykkää susta!" "EEEiikää, vaan susta!" Kammottavaa, kuinka kamalia ne tytöt ovat!